2 Kilpirauhassairauksiin liittyvä sanasto
3 Kilpirauhanen
4 Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi)
6 Lapsuus- ja nuoruusiän kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi, juveniili hypotyreoosi, hankinnainen kilpirauhasen vajaatoiminta)
8 Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitona on tyroksiini
9 Äkillinen ja puoliäkillinen kilpirauhasen tulehdus (tyreoidiitti)
10 Kilpirauhasen liikatoiminta vastasyntyneellä (neonataali hypertyreoosi)
10 Lasten ja nuorten kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)
13 Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkehoitona on karbimatsoli
13 Kilpirauhasen kasvaimet
13 Lapsen kilpirauhassairaus osana arkea
17 Lisätietoa
18 Kilpirauhasliitto ja kilpirauhasyhdistykset kilpirauhassairaiden tukena
18 Kilpirauhasyhdistykset

Akuutti: äkillinen
Autoimmuunisairaus: häiriö, jossa elimistön immuunijärjestelmä tuottaa virheellisesti vasta-aineita elimistön omia soluja ja kudoksia vastaan. Sana auto tarkoittaa ”itse”, immuuni viittaa elimistön puolustusjärjestelmään.
Endokrinologi: erikoislääkäri, joka tutkii ja hoitaa hormoneja tuottavien eli
endokrinologisten elinten sairauksia
Hypertyreoosi: kilpirauhasen liikatoiminta
Hypotalamus: aivojen osa, joka yhdessä aivolisäkkeen kanssa muodostaa hormonaalisen säätelyjärjestelmän, jossa hypotalamus säätelee aivolisäkkeen toimintaa
Hypotyreoosi: kilpirauhasen vajaatoiminta
Juveniili: nuoruuteen liittyvä, nuoruudenaikainen, nuoruusiän, nuoruus
Kliininen (lääketiede): potilaaseen kohdistuva; potilaalla oleva
Kliininen diagnoosi: potilaan oireiden perusteella tehty taudinmääritys
Luustoikä: kertoo luuston kypsyysasteen kalenteri-ikään verrattuna
Marmoroitunut iho: pinnallisten verisuonten muodostama verkkomainen kuvio näkyy iholla
Neonataali: vastasyntynyt

Subakuutti: puoliäkillinen
Subkliininen: vähäoireinen, piileväoireinen
TSH: aivolisäkkeen tuottama tyreotropiini-hormoni, joka lisää tyroksiinin (T4) tuotantoa ja erittymistä kilpirauhasesta. TSH tulee sanoista tyreoideaa (kilpirauhasta) stimuloiva hormoni.
Tyroksiini (T4): kilpirauhashormoni. Numero 4 viittaa siihen, että tyroksiinimolekyylissä on neljä jodiatomia. Verenkierrossa oleva varastohormoni, josta elimistö muodostaa T3-hormonia.
Tyroksiini, vapaa (T4V): V tulee sanasta ”vapaa”. Suurin osa tyroksiinista kiertää veressä proteiiniin (kantajavalkuaisaineeseen) sitoutuneena, vain pieni osa on vapaana. Ainoastaan vapaa tyroksiini pystyy hoitamaan hormonin tehtäviä. Mittaamalla vapaata tyroksiinia saadaan kuva toimivan hormonin määrästä.
Trijodityroniini (T3): kilpirauhashormoni, jossa 3 jodiatomia. Varsinainen vaikuttava kilpirauhashormoni.
Trijodityroniini, vapaa (T3V): se osa trijodityroniinista, joka ei ole sitoutunut kantajaproteiineihin. T3V-mittausta voidaan käyttää kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltäessä, jos TSH ja T4V eivät vahvista epäilyä. T3V-mittausta ei käytetä epäiltäessä kilpirauhasen vajaatoimintaa.
TRH: hypotalamuksen erittämä tyreotropiinia (TSH) vapauttava hormoni.
TPO-vasta-aineet: tyreoideaperoksidaasi vasta-aineet (S-TPOAb). Tyreoideaperoksidaasi on entsyymi, joka osallistuu kilpirauhashormonien muodostumiseen. Vasta-aineet tyreoideaperoksidaasille viittaavat kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen.
TSH-reseptorivasta-aineet: TSH-hormonin sitoutumiskohtaa eli reseptoria (TSHR) stimuloivat vasta-aineet (TSHRAb, thyroid stimulating Hormone Receptor Antibody)
Tyreoidiitti: kilpirauhastulehdus
Umpieritysrauhanen: hormonien tuotantoon erilaistunut kudos. Kilpirauhanen on umpieritysrauhanen.

Kaulalla sijaitseva perhosen muotoinen kilpirauhanen tuottaa lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle välttämättömiä kilpirauhashormoneja. Kilpirauhashormonit säätelevät elimistön aineenvaihduntaa ja vaikuttavat kasvun lisäksi keskushermoston ja suoliston toimintaan, sydämen sykkeeseen, yleiseen vireystasoon ja mielialaan, lämmön tuottoon sekä painoon.

Terve kilpirauhanen tuottaa pääasiassa T4-hormonia, joka muuntuu kudoksissa varsinaiseksi elimistössä vaikuttavaksi T3-hormoniksi. Kilpirauhashormonien eritystä säätelee keskushermoston, kilpirauhasen ja kohde-elinten välinen palautejärjestelmä.

Aivolisäkkeen tuottaman hormonin, tyreotropiinin (TSH) tuotantoon vaikuttaa verenkierron kilpirauhashormonipitoisuus. Kun T3-hormonin pitoisuus elimistössä nousee, vähentää aivolisäke TSH:n eritystä, jolloin kilpirauhanen tuottaa vähemmän T4-hormonia. T3-tason laskiessa TSH:n eritys lisääntyy ja saa kilpirauhasen lisäämään T4-hormonin tuotantoa. Aivolisäkkeen toimintaa säätelee puolestaan hypotalamuksen tuottama TRH-hormoni.

Kilpirauhasen toimintahäiriö voi aiheutua monesta syystä. Ongelmia voi olla käskyttäjätasolla eli aivolisäkkeen tai hypotalamuksen toiminnassa, käskytettävässä eli kilpirauhasessa, viestin välittämisvaiheessa sekä viestin vastaanottajissa elimistön kudosten soluissa.

Kilpirauhasen toimintahäiriöissä kilpirauhashormonien vaikutus elimistössä joko korostuu (liikatoiminta) tai vähenee (vajaatoiminta).

Synnynnäisiä vajaatoiminnan syitä

kilpirauhasen kehityshäiriö
– kilpirauhanen puuttuu kokonaan (aplasia)
– kilpirauhanen on pieni (hypoplasia)
– kilpirauhaskudosta on, mutta väärässä paikassa (ektopia)

harvinaisia syitä
– häiriö kilpirauhashormonien tuotannossa (dyshormonogeneesi)
– häiriö aivolisäkkeen tai hypotalamuksen toiminnassa
(sentraalinen eli keskushermostoperäinen)
– kilpirauhasen TSH-reseptorin vika
– ohimenevä kilpirauhasen vajaatoiminta, joka voi johtua
esimerkiksi äidin raskauden aikana käyttämästä kilpirauhasen
toimintaa estävästä lääkityksestä tai liiallisesta / liian vähäisestä
jodin saannista.

Oireet

Vastasyntyneillä oireena voi olla riittämätön kasvu, paino ja pituuskasvu jäävät jälkeen ikäkauden normaaliarvoista. Oireet voivat kuitenkin olla vähäiset tai puuttua kokonaan.

Toteaminen

Kaikilta vastasyntyneiltä määritetään napa- tai kantapääverinäytteestä TSH-pitoisuus. Jos tulos viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, lapsesta otetaan 3 vrk:n iässä uusintakokeet. Jos löydös viittaa edelleen kilpirauhasen vajaatoimintaan, aloitetaan hoito heti.

Kilpirauhasen koko ja sijainti voidaan tarkistaa ultraäänitutkimuksella.

Hoito ja seuranta

Kilpirauhasen synnynnäisen vajaatoiminnan hoito aloitetaan heti diagnoosin varmistuttua synnytyssairaalassa. Hoidon nopea aloitus takaa normaalin kasvun ja kehityksen. Hoidon seuranta kuuluu aina lastenendokrinologille.

Synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan suun kautta annettavalla synteettisellä kilpirauhashormonilla, tyroksiinilla (ks. s. 8).

Lääkeannostelussa T4V-taso pyritään pitämään viitearvojen yläpuoliskossa ja TSH-taso matalana välttäen kuitenkin ylihoitoa (TSH-arvo alle 0,05 mU/L). Aiemmin suositeltu lievä ylihoito voi mahdollisesti lisätä ylivilkkauden ja tarkkaavuuden pulmia lapsuudessa.

Varsinkin imeväisiässä lapsi kasvaa nopeasti ja samalla tyroksiinin tarve suurenee. Jotta tyroksiinin saanti pysyisi koko ajan riittävänä, suositellaan yleensä, että lapsen painon noustessa tyroksiiniannosta lisätään kotona hoitavan lääkärin antaman erillisen ohjeen mukaisesti.

Hoitoon kuuluu säännöllinen verikoeseuranta (TSH ja T4V) ja poliklinikkakäynnit, joissa seurataan lapsen kasvua ja kehitystä. Lääkeannosta muutetaan lapsen painonkehityksen ja verikoearvojen perustella.

Alkuvaiheen tiheällä seurannalla varmistetaan myös hoidon hyvä toteutuminen kotona.

Jos hoito sujuu ongelmitta ja lapsi voi hyvin, seurantaa harvennetaan.

Koska synnynnäinen hypotyreoosi voi olla ohimenevä, osalla lapsista hoito keskeytetään lyhyeksi aikaa noin 3 vuoden iässä ja kilpirauhasen toiminta tutkitaan uudelleen. Jos arvot muuttuvat poikkeaviksi lääketauon aikana, diagnoosi on pysyvä ja tyroksiinihoito elinikäinen.

Kasvukauden päättymisen jälkeen nuori yleensä siirtyy perusterveydenhuollon seurantaan.

Syyt

– yleisin syy (70 % tapauksista) on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus

Muita syitä

– sentraalinen (aivolisäkkeen tai hypotalamuksen sairaudesta johtuva) vajaatoiminta (alle 1 % hypotyreoositapauksista on sentraalisia, esiintyvyydeksi arvioidaan 1:20 000–80 000).
– kilpirauhasen leikkaus
– pään tai kaulan alueelle annettu sädehoito
– liiallinen tai puutteellinen jodin saanti
– tietyt lääkkeet (monet epilepsialääkkeet, amiodaroni ja tyrosiinikinaasin estäjät) voivat haitata kilpirauhasen toimintaa

Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus
(autoimmuunityreoidiitti, Hashimoton tyreoidiitti)

lapsuus- ja nuoruusiän yleisin kilpirauhassairaus, tytöillä yleisempi
ilmaantuu usein murrosiän kynnyksellä
elimistö muodostaa vasta-aineita ja tulehdussoluja kilpirauhasta vastaan
noin 20 %:lla on selvä ja noin 20 %:lla on subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta
lopuista noin 25 %:lle kehittyy seurannassa kilpirauhasen vajaatoiminta
hoito riippuu autoimmuunityreoidiitin aiheuttamasta kilpirauhasen toiminnan häiriöstä
oireettomia seurataan mahdollisesti kehittyvän kilpirauhasen toimintahäiriön takia kahden vuoden ajan

Oireet

Autoimmuunityreoidiitistä aiheutuneen vajaatoiminnan oireet kehittyvät yleensä hitaasti, ja lapsilla oireet ovat useimmiten melko vähäisiä.

Merkittävin oire on painon nousu ja joskus samanaikainen pituuskasvun hidastuminen (ns. risteävät kasvukäyrät). Lihominen voi jonkin verran lisätä veren TSH:n pitoisuutta ilman, että kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hoito ja seuranta

Juveniilin vajaatoiminnan hoito voidaan aloittaa jo perusterveydenhuollossa, kun diagnoosi on varmistunut. Hoidon seuranta on keskitetty erikoissairaanhoitoon. Sentraalisen kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi, hoito ja seuranta kuuluvat aina lastenendokrinologille.

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuva hormonipuutos korvataan suun kautta annettavalla tyroksiinilla (katso seuraava sivu). Lääkeannostelussa tavoitellaan matalaa TSH-tasoa (yleensä 0,5–2,0 mU/l) ja T4V-taso pyritään pitämään viitearvoissa. Synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidon aloitusvaiheessa tavoitellaan matalampaa TSH-tasoa välttäen kuitenkin ylihoitoa (TSH < 0,05 mU/l), koska aiemmin suositeltu lievä ylihoito voi mahdollisesti lisätä ylivilkkauden ja tarkkaavuuden pulmia lapsuudessa.

Kasvun ja hormonipitoisuuksien (TSH ja T4V) seuranta on hoidon aikana tärkeää. Sentraalisen kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa TSH-arvolla ei ole merkitystä, koska hypotalamus-aivolisäkeakseli ei reagoi normaalisti tyroksiinihoitoon. Vasta-aineiden (S-TPOab) seurannalla ei ole merkitystä enää diagnoosivaiheen jälkeen.

Lääkeannosta muutetaan kasvun (pituus ja paino), voinnin ja verikoearvojen perusteella. Seurantaväli on alussa 1 kk, tilanteen normalisoitumisen jälkeen puoli vuotta ja aikuisiässä yksi vuosi.

Vajaatoiminnan oireet häviävät muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Hoidon aloitusvaiheessa voi esiintyä vaihtelevia vajaa- ja liikatoiminnan oireita, jotka johtuvat sekä lääkityksen aloitusvaiheesta että sairauden aiheuttamista muutoksista hormonipitoisuuksissa. Pituuden saavutuskasvu voi kestää pitkään.

Jos tyroksiinin tarve pysyy pienenä lapsen kasvaessa, voidaan tilanne arvioida uudelleen pitämällä lääkityksessä noin kuukauden tauko ja seuraamalla kilpirauhasarvojen muutosta ja mahdollisia oireita. Pysyvän vajaatoiminnan hoito on elinikäinen.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitona on tyroksiini

Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan synteettisellä kilpirauhashormonilla, tyroksiinilla riippumatta vajaatoiminnan syistä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa lääkityssuunnitelman noudattaminen on tärkeää. Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei voi vaikuttaa elintavoilla tai muulla itsehoidolla.

Tyroksiinihoito aloitetaan varsinaista hoitoannosta pienemmällä annoksella ja annosta suurennetaan
noin 1–2 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. Koska TSH-taso laskee hitaasti, arvioidaan annostelun riittävyyttä hoidon alkuvaiheessa T4V-tason ja oireiden perusteella. Tyroksiinihoidon alussa voi ilmetä ohimeneviä sivuvaikutuksia kuten sydämen tykyttelyä, hikoilua tai univaikeuksia.

Tyroksiinihoidon tavoitteena on elimistön normaali kilpirauhashormonipitoisuus ja lapsen normaali kasvu ilman liika- tai vajaatoiminnan oireita. Lapsen kasvaessa lääkeannosta täytyy suurentaa, joten kilpirauhasen toimintaa (TSH ja T4V) seurataan lapsilla noin 6 kuukauden välein ja 4–12 viikon kuluttua lääkeannoksen muutoksesta.

Hoito voidaan yleensä toteuttaa yhdellä tyroksiinitabletin annoskoolla vauvaiästä alkaen, koska tyroksiinin puoliintumisaika on elimistössä jopa useita päiviä. Tarvittava hoitoannos ja lääkkeen imeytyminen ovat aina yksilöllisiä.

Aamuisin tyhjään vatsaan veden kanssa:

suositus perustuu siihen, että normaalistikin kilpirauhashormonien pitoisuuksissa on aamulla huippu
voi ottaa myös iltaisin, jos lääkkeen ottaminen aamuisin on hankalaa esimerkiksi vauvan ruokailurytmin tai nuoren päivärytmin takia

HUOM! Tyroksiinin ja seuraavien valmisteiden ottamisen välillä on pidettävä 4 tunnin väli, koska ne häiritsevät tyroksiinin imeytymistä.

kalsium-, rauta- ja magnesiumvalmisteet
ilmavaivoihin (myös vauvoilla) käytetty Disflatyl (simetikoni)
soijapohjaiset vastikkeet

Jos lääke unohtuu:

unohtunut annos otetaan niin pian kuin mahdollista
jos seuraavan annoksen ajankohta on lähellä,
voi unohtuneen annoksen jättää ottamatta, koska pitkän puoliintumisajan
takia yksittäisen annoksen vaikutus
hoitotasapainoon on pieni

Jos lapsi saa lääkettä liikaa:

yliannostus aiheuttaa liikatoiminnan kaltaisia oireita
ota aina yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi

Jos lääkkeen antaminen pelkän veden kera ei onnistu (vauvat ja leikki-ikäiset):

imeväisille tabletti voidaan murskata ja liuottaa pieneen vesimäärään (10-15 ml) juuri ennen lääkkeen antamista ja antaa liuotettu lääke lapselle pienen lisänesteen (5–10 ml) kera. Ruiskulla suuhun annosteltuna lapsi ei niin helposti sylje lääkettä pois. Ruisku suunnataan aina poskeen päin, jotta lääkettä ei vahingossa joudu hengitysteihin.
pikkulapsille tabletin voi antaa pienen (noin ruokalusikallinen) ruokamäärän kanssa
veden voi juoda pillillä, imeminen auttaa tabletin nielemisessä

Akuutti tyreoidiitti on harvinainen, voimakasoireinen kilpirauhasen bakteerisairaus. Sen aiheuttaa tavallisimmin Hemofilus influenzae tai ryhmän A streptokokki. Toisin kuin autoimmuunityreoidiitissa kilpirauhanen on voimakkaasti aristava ja kuumottava. Solutuhon vuoksi sairauteen voi liittyä ohimenevä kilpirauhasen liikatoimintavaihe. Hoitona on antibioottihoito ja mahdollisesti kehittyvien märkäpesäkkeiden tyhjentämien.

Subakuutti tyreoidiitti on yleensä viruksen
aiheuttama. Taudinkuva saattaa olla hyvin samankaltainen kuin akuutissa tyreoidiitissa. Oireita ovat kilpirauhasen suureneminen, kipu ja arkuus. Oireet kehittyvät nopeasti. Sairauteen voi liittyä kuume, joka jatkuu pitkään. Hoitona on kortisoni, joka poistaa tulehdukseen liittyvät oireet.
Kilpirauhasen toimintaa on seurattava joidenkin kuukausien ajan sekä akuutissa että subakuutissa tyreoidiitissa.

Kilpirauhasen
liikatoiminta
vastasyntyneellä
(neonataali-
hypertyreoosi)

Kilpirauhasen liikatoiminta voi oireilla sikiöllä ja vastasyntyneellä ohimenevänä mutta oireiltaan vakavana. Neonataalihypertyreoosia esiintyy Suomessa muutamalla lapsella vuosittain.

Vastasyntyneen liikatoiminnan syyt
Vastasyntyneen liikatoiminnan aiheuttavat Basedowin tautia sairastavan tai sairastaneen äidin TSH-reseptorivasta-aineet (TSHRAb), jotka kulkeutuvat istukan kautta sikiöön.

Mikäli äidiltä löytyy vasta-aineita, otetaan ne myös vastasyntyneeltä napaverestä. Jos pitoisuudet ovat suurentuneet, määritetään vastasyntyneeltä kilpirauhasen toimintakokeet ja niiden viitatessa liikatoimintaan, aloitetaan kilpirauhasen toimintaa hillitsevä lääkitys joko synnytysosastolla tai vauvojen teho-osastolla. Jatkohoito tapahtuu lastenendokrinologian poliklinikalla.

Oireet
Hypertyreoosi ja sen oireet voivat ilmaantua ensimmäisten elinviikkojen aikana, vaikka lapsi heti syntymän jälkeen olisikin oireeton.

Hoito
Hoitona on kilpirauhasen toimintaa jarruttava lääkitys (karbimatsoli) noin 3–6 kuukauden ajan, jonka aikana äidiltä siirtyneet vasta-aineet häviävät vauvan elimistöstä. Kun vastasyntyneen TSHRAb-pitoisuudet ovat normalisoituneet, lääkitys ja seuranta voidaan lopettaa

Lapsilla kilpirauhasen liikatoiminta on harvinainen. Se ilmaantuu tavallisimmin murrosiän tietämillä ja on tytöillä selvästi yleisempää kuin pojilla.

Lasten kilpirauhasen liikatoiminnan syyt

johtuu lähes aina autoimmuunipohjaisesta Basedowin (Gravesin) taudista, jossa elimistössä muodostuvat kilpirauhasen vasta-aineet lisäävät kilpirauhashormonien tuotantoa ja elimistön aineenvaihdunta kiihtyy

Muita liikatoiminnan syitä

liikaa toimiva kilpirauhaskyhmy
monikyhmystruuma
tavallinen kilpirauhasen tulehduksen aiheuttama liikatoimintavaihe, joka edeltää vajaatoiminnan kehittymistä

Basedowin tautiin on perinnöllinen taipumus, mutta laukaisevia tekijöitä ei varmuudella tunneta.
Osalla liikatoimintaan sairastuneista lapsista on muitakin autoimmuunisairauksia, kuten reuma, diabetes tai keliakia.

Oireet

Lapsilla liikatoiminnan oireista sydämen tykyttely on yleisin päivystykseen tulon syy. Joskus liikatoiminnan jäljille johdattelee se, että lapsi ei tykyttelyn takia viihdy saunassa tai lämpimässä.

Nopea syke, korkea verenpaine ja väsyminen fyysisessä rasituksessa voivat viitata liikatoimintaan. Tyypillistä on pituuskasvun kiihtyminen ja samanaikainen painon lasku sekä vilkkaasta suolen toiminnasta johtuva ripuli. Kilpirauhanen on yleensä suurentunut. Hermostuneisuus, ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet voivat näkyä heikentyneenä koulumenestyksenä. Joillakin lapsilla silmäluomien lihasjännitys voi aiheuttaa hieman mulkosilmäisen olemuksen. Lapsilla mahdollinen, mutta aikuisia harvinaisempi, on Basedowin taudin silmäoireyhtymä, jossa silmän takaisten kudosten autoimmuunitulehdus aiheuttaa silmien työntymistä ulospäin (eksoftalmus).

Toteaminen

Diagnoosi varmistetaan määrittämällä TSH-pitoisuus, joka on liikatoiminnassa aina hyvin matala sekä T4V- ja T3V -pitoisuudet, jotka ovat korkeat. Basedowin tautia sairastavilta löytyy verestä myös kilpirauhasen toimintaa kiihdyttäviä vasta-aineita (TSHRAb eli TSH-reseptorivasta-aineet). Ultraäänitutkimuksella saadaan hyvä kuva kilpirauhasen koosta, rakenteesta ja mahdollisista kyhmyistä.

Hoito ja seuranta

Koska lasten hypertyreoosi on harvinainen, on hoito keskitetty sellaisiin lasten erikoissairaanhoidon yksiköihin, joissa on tarvittava asiantuntemus ja kokemus.

Lasten ja nuorten hypertyreoosi hoidetaan aina ensin kilpirauhasen toimintaa estävällä lääkkeellä. Tavallisimmin käytetään kilpirauhasen toimintaa estävää karbimatsolia (Tyrazol®). Mikäli karbimatsoli ei sovi, voidaan käyttää erityisluvalla saatavaa propyylitiourasiilia (Propycil®).

Lääkehoidolla tavoitellaan normaalia kilpirauhashormonitasoa mahdollisimman pienellä lääkeannoksella. Joskus hyvään hoitotasapainoon pääsemiseen tarvitaan myös pientä annosta kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Liikatoiminnan oireita, kuten sydämen tykyttelyä, hillitsemään voidaan alussa käyttää beetasalpaajaa. Lääkehoidon sopivuus tarkistetaan laboratoriokokeilla ja poliklinikkakäynneillä n. 3 kk:n välein, alussa tiheämminkin.

Hoitotaukokokeilu

Hoitotaukoa voidaan kokeilla noin kahden vuoden kuluttua lääkehoidon aloittamisesta. Kiihkeimmän murrosiän kehityksen aikana hoitoa ei yleensä keskeytetä, koska kokemus on osoittanut taudin uusiutuvan silloin herkästi.

Noin puolella tauti rauhoittuu lääkehoidolla ja saavutetaan pitkäaikainen hoitotulos. Noin puolella tauti sen sijaan uusii, valtaosalla 6–12 kuukauden kuluessa hoidon lopettamisesta.

Liikatoiminnan uusiutuminen

Jos liikatoiminta uusii, aloitetaan yleensä uusi lääkehoitojakso. Jos lääkehoidon tarve jää pysyväksi, voidaan harkita kilpirauhasen poistoa leikkauksella tai radiojodihoitoa. Hoitopäätös tulee harkita tarkkaan, koska kilpirauhasen leikkaus on erittäin vaativa ja radiojodihoitoon liittyy säderasitus. Leikkauksen jälkeen kaikille ja radiojodihoidon seurauksena valtaosalle kehittyy aikaa myöten kilpirauhasen vajaatoiminta. Vajaatoiminta on ennusteen kannalta parempi kuin liikatoiminta.

Pitkäaikaisseuranta

Säännöllinen seuranta on tarpeen, koska tauti voi uusia vielä pitkän ajan kuluttua. Hoidon purkamisen jälkeen tulee kilpirauhasarvot tarkistaa alussa 3 kk:n välein ja jatkossa 6–12 kk:n välein.

Noin 6 %:lle pelkästään lääkkeillä hoidetuistakin kehittyy vuosien mittaan kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ei johdu lääkityksestä, vaan itse kilpirauhassairauden luonnollisesta kulusta.

Äitiysneuvolassa ja synnytyssairaalassa on muistettava kertoa kilpirauhastaudista, sillä tilanne vaatii seurantaa raskauden aikana. Jos äiti on joskus sairastanut Basedowin tautia, vastasyntyneen kilpirauhasen toiminta on tutkittava, sillä äidistä peräisin olevat istukan läpäisevät vasta-aineet saattavat aiheuttaa vauvalle ohimenevän, mutta hoitoa vaativan kilpirauhasen toiminnan häiriön.

Jos lääke unohtuu

– unohtunut annos otetaan niin pian kuin mahdollista
– jos seuraavan annoksen ajankohta on lähellä, jätä unohtunut annos ottamatta
– älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen

Jos lapsi saa lääkettä liikaa

– yliannostuksen vaikutuksia ovat mm. pahoinvointi, päänsärky,
nivelkivut, hiustenlähtö sekä erilaiset iho-oireet (ihottumat,
kutina, punoitus)
– ota aina yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi
– ota lääkepakkaus mukaan, jos hakeudut lääkäriin tai sairaalaan

Jos tabletin nieleminen on hankalaa

– Tyrazol®-tabletissa on jakouurre osiin jakamisen helpottamiseksi, jos on vaikeuksia niellä se kokonaisena
– pikkulapsille tabletin voi antaa pienen (noin ruokalusikallinen) ruokamäärän kanssa
– veden voi juoda pillillä, imeminen auttaa tabletin nielemisessä

Kilpirauhasen kasvaimet

Valtaosa lasten kilpirauhasen kasvaimista (kilpirauhaskyhmyistä) on hyvänlaatuisia struumakyhmyjä, jotka usein ovat kystisiä eli rakkulamaisia. Kyhmyjä voidaan tutkia ultraäänellä ja ohutneulanäytteellä.

Kilpirauhassyöpä

Pahanlaatuiset kilpirauhaskasvaimet ovat lapsilla erittäin harvinaisia. Kilpirauhasen syöpä on kuitenkin yleisin endokriininen syöpä lapsuusiässä: 1% esimurrosikäisten ja 7% murrosikäisten pahanlaatuisista kasvaimista on peräisin kilpirauhasesta. Enemmistö potilaista on tyttöjä.

Valtaosa lasten kilpirauhasen syövistä on hyvin erilaistuneita papillaarisia tai follikulaarisia karsinoomia, joiden ennuste on erinomainen. Tärkein kilpirauhasen
syövälle altistava riskitekijä on ionisoiva säteily.

Varhaisessa vaiheessa kilpirauhassyöpä on usein oireeton. Kilpirauhasessa voi tuntua kyhmy. Myöhemmin voi ilmetä kaulan turvotusta, kurkun karheutta, nielemisvaikeuksia ja imusolmukkeet voivat olla turvonneet.

Hoito ja seuranta

Tavallisin ja ensisijainen hoito on kilpirauhasen täydellinen poisto lisäkilpirauhaset säästäen.
Leikkauksen yhteydessä pyritään poistamaan myös selvästi poikkeavat imusolmukkeet.

Leikkauksen jälkeen annetaan radiojodihoito, jolla tuhotaan mahdollinen mikroskooppinen kasvainkudos ja leikkausalueelle jäljelle jäänyt terve kilpirauhaskudos.

Kilpirauhasen poiston jälkeen potilas tarvitsee kilpirauhashormonikorvaushoitoa (tyroksiini), joka toimii myös kasvainkudosta lamaavana (follikulaarinen ja papillaarinen kilpirauhassyöpä).

Suomessa lasten ja nuorten kasvainten diagnostiikka ja hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin.

Auta lasta ymmärtämään vähitellen, iän ja kehitystason mukaan omaa sairauttaan sekä lääkehoidon, lääkärikäyntien ja verikoeseurannan merkitystä.

Kerro ja kuuntele, kannusta ja anna vastuuta
Kannusta lasta kertomaan, miltä hänestä tuntuu.
Lapset, jotka eivät osaa kuvata vointiaan sanoin, voivat piirtää, miltä sairaus näyttää ja mihin kohtiin kehoa se vaikuttaa. Lasta voi pyytää kuvaamaan oloaan valmiiden kuvien, esimerkiksi hymiöiden avulla. Hieman vanhemman lapsen kanssa kannattaa puhua sairauden herättämistä ajatuksista ja tunteista. Lapsen on tärkeää kuulla, että on ihan tavallista miettiä, miksi sairaus tuli juuri minulle ja että epäreiluuden, kiukun ja surun tunteet ovat sallittuja. Sairastumiseen voi liittyä hyvinkin pelottavia ajatuksia, joista lapsi

ei uskalla ollenkaan puhua. Tämän vuoksi avoimeen keskusteluun rohkaisu ja lapsen kuuntelu ovat tärkeitä työkaluja lapsen sopeutumisessa sairauteen.

Kun lapsi kasvaa, rohkaise häntä huolehtimaan esimerkiksi lääkkeenotosta. Kun ikää on riittävästi, anna vastuuta apteekissa asioinnin ja lääkärissä käyntien hoitamisesta. Rohkaise lasta/nuorta kyselemään asioita lääkäriltä, hoitajilta ja apteekissa. Vastuun ottaminen sairauden hoidosta tukee sen hyväksymistä osaksi omaa itseä. Jos nuorella on tässä vaikeuksia, hän saattaa sulkea sairauden pois mielestään kieltämällä tai unohtamalla sen. Toisaalta nuoruuteen liittyy lyhytjännitteisyys ja vain hetkessä eläminen. Tämä voi johtaa hoidon laiminlyömiseen, esimerkiksi lääkkeiden unohteluun. Nuori saattaa myös hakea

rajoja olemalla eri mieltä vanhempien ja hoitavan lääkärin kanssa, kokea sairautensa ja sen hoidon itsenäistymisen esteenä sekä ärtyä kokiessaan että hänen asioihinsa puututaan.

Hoitosuhteen ylläpito yli nuoruusiän kuohujen saattaa olla riittävä välitavoite matkalla kohti nuoren aikuisen hyvää hoitoa. Sairauden omatoimisen hoidon vaatima täsmällisyys voi olla liiallinen tavoite murrosiän myrskyissä kamppailevalle. Vaikka sairaus usein kuormittaa sekä nuorta että hänen perhettään, voi sen hoitoon liittyvä onnistumisen kokemus kasvattaa nuoren itseluottamusta ja auttaa häntä ottamaan vastuuta elämästään.

Mahdollisimman tavallista elämää
Lapsen kilpirauhassairaussairauden ei pidä estää lasta viettämästä tavallista ja aktiivista elämää. Kun lapsen sairautta hoidetaan lääkärin ohjeiden mukaisesti,
ei ole mitään syytä, miksi lapsi ei voisi elää muiden lasten tavoin. On toisaalta tärkeää, että lasta ei määritellä sairauden kautta.

Aina ei lapsen huono vointi johdu kilpirauhassairaudesta. Lapsi sairastuu muiden lasten tavoin esimerkiksi infektiotauteihin. Älä kuitenkaan sivuuta sitä, että oireiden takana saattaa olla kilpirauhassairaus.
Muistiin kirjatut lapsen vointiin liittyvät asiat voivat auttaa havaitsemaan uudet tai epätavalliset oireet.

Jotkut muutokset voivat johtua siitä, että lapsi kasvaa ja kehittyy – esimerkiksi mielialanvaihtelut voivat johtua murrosiästä.

Kodin ulkopuolella
Kerro lapsesi kilpirauhassairaudesta ja sen hoidosta päiväkodin ja koulun opettajille sekä muille aikuisille, joiden kanssa lapsi viettää aikaa. Heidän on hyvä tietää, miten sairaus ja sen hoito vaikuttaa lapsen arkeen ja vointiin, esimerkiksi keskittymiskykyyn, mielialaan ja käyttäytymiseen, vireystilaan tai suolen toimintaan. Tarvittaessa heidät on ohjeistettava myös lääkkeen ottamisesta huolehtimiseen.

Jotkut lapset haluavat kertoa sairaudestaan ystävilleen ja luokkatovereilleen. Toiset eivät halua kertoa kenellekään – etenkään alussa. Opettajien ja muiden lapsen kanssa toimivien aikuisten on tiedettävä, haluaako lapsi muiden tietävän.

Lapsen kanssa voi myös sopia siitä, kenelle kerrotaan, kuka kertoo ja milloin sekä mitä ja miten kerrotaan.

Koko perheen hyvinvointi

Lapsen sairaus vaikuttaa koko perheen arkeen ja voimavarat saattavat ainakin ajoittain olla koetuksella. Siksi on tärkeää huolehtia omasta ja koko perheen hyvinvoinnista.

Vertaistuki on tärkeää vanhemmille, lapselle itselleen ja sisaruksille. Ajatusten ja tunteiden jakaminen samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa antaa voimavaroja lisäävän kokemuksen siitä, ettei ole yksin. Kilpirauhassairaalle lapselle vertaistilaisuudet voivat myös antaa tunteen, että hänen ansioistaan on päästy johonkin kivaan tapahtumaan tai juttuun mukaan.

Perheen muille lapsille tulisi antaa välillä vanhempien jakamatonta huomiota. Sisaruuteen liittyy monenlaisia tunteita, joita voi olla vaikea sanallistaa. Sairastuneen sisarukset saattavat jakaa osan vanhempiensa huolista ja kokea lisäksi sisaruuteen liittyviä huolia. Perheen muillekin lapsille täytyy selittää, mistä sairaudessa on kyse ja että sairaus tai sen hoito ei ole sisarusten vastuulla. Suurin osa sisaruksista sopeutuu hyvin tilanteeseen, parhaimmillaan erityinen sisaruus on voimavara.

Verinäytteenotto

Valmista lasta etukäteen huomioiden lapsen ikä, kehitystaso ja persoonallisuus. Kotona leikitty nalle- tai nukkesairaala voi olla pienemmille lapsille hyvä keino käsitellä asiaa. Lapselle on myös hyvä selittää, miksi verikokeita tarvitaan. Voit esimerkiksi kertoa, että näyte on erittäin tärkeä osa hoitoa. Näytteen avulla lääkäri osaa määrätä oikean määrän kilpirauhasta hoitavaa lääkettä.

Pistäminen sattuu myös aikuisiin, eikä kukaan aikuinenkaan halua yleensä vapaaehtoisesti itseään pistettävän. Lapselle kannattaa siis olla rehellinen ja kertoa, että verinäytteen ottaminen nipistää vähän niin kuin kynnellä nipistäisi ihoa, mutta nipistys ei kestä kauan. Ihoa paikallisesti puuduttavan voiteen tai laastarin kuten EMLA:n (apteekista) käyttö voi helpottaa näytteenottotilanteita.

Ennen näytteenottoa

☑ Pidä lapsen käsi tai käsivarsi lämpimänä, sillä lämpimät suonet ovat lähempänä pintaa.
☑ Voit luvata lapselle pienen herkun tai palkinnon näytteenoton jälkeen.
☑ Kerro, mitä tulee tapahtumaan:

Näytteenottotilanteessa

☑ Varmista, että hoitaja antaa lapselle riittävästi aikaa tuntea olonsa mukavaksi.
☑ Anna lapsen hallita tilannetta rohkaisemalla häntä sanomaan ”kyllä” tai ”valmis”, kun hän on valmis näytteenottoon.
☑ Ohjaa lasta hengittämään rauhallisesti ja hitaasti sisään ja ulos.
☑ Pyydä lasta katsomaan muualle, ei neulaan. Kännykältä katsottu video voi olla hyvä huomion kiinnittäjä.
☑ Laske, esimerkiksi: ”Se on ohi, kun laskemme kymmeneen.” Muista laskea hitaasti.

Lääkkeen antaminen/ottaminen

☑ Lue aina lääkkeen pakkausseloste huolella ja noudata lääkärin antamia ohjeita.
☑ Vanhempien jämäkkyys ja asenne lääkehoitoon on tärkeä. Kun lääkkeen antaminen lapselle on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnille, on lääke annettava lapsen mahdollisesta vastustelusta huolimatta. Väkisin pakottaminen ei kuitenkaan ole oikea tapa, vaan vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä ja varmuutta.
☑ Lääkkeen otto pitäisi perustella lapselle iänmukaisesti kehuen ja kannustaen. Lääkkeen otosta ei pidä tehdä liian suurta numeroa, vaan saattaa se mahdollisimman nopeasti ohitse. Huomion suuntaaminen pois lääkkeen annosta leikkiin tai muuhun mieluisaan toimintaan voi auttaa.

Lisätietoa

Kilpirauhasliitto ry: https://kilpirauhasliitto.fi/

Kilpirauhasen vajaatoiminta työryhmä. Kilpirauhasen vajaatoiminta. Käypä hoito suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; 2023.
Saatavilla: https://www.kaypahoito.fi/hoi12060

Lasten kilpirauhasen vajaatoiminta – etiologia, diagnostiikka ja hoito.
Katsausartikkeli 10.12.2021 49/2021 vsk 76 s. 2967–2972. Antti Saari, Jarmo Jääskeläinen.

Hormonitoiminnan häiriöt ja muut kasvuun vaikuttavat sairaudet
https://www.terveyskyla.fi/lastentalo

Kilpirauhasen vajaatoiminta lapsella.
Lääkärikirja Duodecim 18.2.2021. Lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00946

Suomen Lastenendokrinologiyhdistys, potilasohjeet
https://www.lastenendokrinologit.fi/potilasohjeet/

Kilpirauhasen tulehdukset (tyreoidiitit).
Lääkärikirja Duodecim 14.2.2021. Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00666

Lasten kiinteät kasvaimet. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim,
2014;130(20):2050-9 https://www.duodecimlehti.fi/duo11894

Minä ja sairaus. Sopeutumisopas nuorille
https://www.sanofi.com/assets/countries/finland/docs/your-health/Sanofi_Genzyme_nuorten_sopeutumisopas.pdf

Lääkettä lapselle – käytännön niksit puntarissa
https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/cdc09080-0ff7-49c5-8da7-f2ddd645eb0f/content

Pitkäaikaissairaus ja nuoruus – haastava yhtälö.
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim,
2007;123(2):225-30. Katri Makkonen ja Päivi Pynnönen
https://www.duodecimlehti.fi/duo96235

Kilpirauhasliiton jäsenyhdistykset järjestävät muun muassa lääkäriluentoja, jäseniltoja, retkiä ja tapahtumia sekä vertaisryhmiä, joissa voit jakaa kokemuksiasi vertaisten kanssa, saat ajantasaista tietoa ja nautit mukavasta yhdessäolosta.

Jäsenenä olet tuomassa painoarvoa liiton edunvalvonta ja vaikuttamistyölle. Mitä suurempaa joukkoa edustamme, sitä vahvemmin pystymme vaikuttamaan.

☑ Liittymällä lähimmän kilpirauhasyhdistyksen jäseneksi saat samalla kaikki Kilpirauhasliiton jäsenedut, kuten neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Kilpi-lehden.

☑ Voimassa olevat jäsenedut löydät sivulta kilpirauhasliitto.fi/jasenyys, jossa voit myös täyttää jäsenhakemuksen.

Kilpirauhasliitto tukenasi

Kilpirauhasliitto ry on valtakunnallinen kansanterveys-, potilas- ja edunvalvontajärjestö, joka edistää kilpirauhas- ja lisäkilpirauhassairauksien tunnettuutta, hoitoa ja tutkimusta sekä kilpirauhas- ja lisäkilpirauhassairaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Sairaanhoitajan antamaa neuvontaa ja ohjausta saa numerosta 044 788 8899. Puhelimesta kuulet tarkemmat päivystysajat.

Vertaistukea on tarjolla puhelimitse ja vertaischatteina. Tukipuhelin päivystää numerossa 050 400 6800. Tukipuhelimen päivystysajat ja vertaischattien ajankohdat löydät liiton sivuilta www.kilpirauhasliitto.fi.

Voimavarakurssit ovat kuntoutumiskursseja, joita liitto järjestää sekä lähijaksoina että avo- ja etäkursseina. Kurssit pitävät sisällään asiantuntijaluentoja, vertaistukea ja virkistäytymistä. Lisätietoja löydät liiton www-sivuilta.

Tutustu oman alueesi yhdistykseen osoitteessa www. kilpirauhasliitto.fi/jasenyhdistykset ja tule mukaan!

Jäsenyhdistyksemme lähellä sinua

ETELÄ-KARJALAN KILPI RY
ETELÄ-POHJANMAAN KILPIRAUHASYHDISTYS RY
KESKI-SUOMEN KILPI RY
KYMEN KILPI RY
LAPIN KILPI RY
LOUNAIS-SUOMEN KILPIRAUHASYHDISTYS RY
OULUN SEUDUN KILPI RY
PIRKANMAAN KILPI RY
POHJOIS-KARJALAN KILPIRAUHASYHDISTYS RY
POHJOIS-SAVON KILPIRAUHASYHDISTYS RY
PÄIJÄT KILPI RY
SATAKUNNAN KILPI RY
UUDENMAAN KILPI RY
VAASAN SEUDUN KILPIRAUHASYHDISTYS RY /
VASANEJDENS SKÖLDKÖRTELFÖRENING RF